Ja Antti on ollut nolona, kun Anna on ilmoittanut lainanneensa opettaja Terholle muutaman summan rahaa, jota Terho oli pyytänyt, voidakseen viettää häitään, sillä hän oli ollut jo useampia vuosia kihloissa ja olisi täytynyt pitkittää kihlausaikaansa vieläkin, jos ei olisi saanut seisovaa lainaa asioittensa auttamiseksi.
"No kun minä luulin, että se mies viepi sinut kokonaan…"
Vaikka ulkona on syys liejuisine teineen, alastomine lehtoineen ja auringottomine aikoineen, on Annan rinnassa kirkkahin kevät — elämän ajan paisteisin päivä! —
Annalla on ollut aina sellainen tunne, ettei hän onneaan koskaan täytenä saavuta, lempeään milloinkaan heilimöivänä löydä…
Ja nyt! —
Nyt käypi onni avosylin häntä vastaan, lempi päivännousuna punoittaa! —
Antti on raitis kotiturpeen puskija.
Ja Antin silmä loistaa Annalle niinkuin tähti! —
* * * * *
Lokakuu on lopullaan.