Puolipyörryksissä viruu hän siinä, eikä huomaakaan Annaa, ennenkuin tämä nostattaa häntä kainaloista.
"Herran tähden, lapsiraukka, mikä sinun on!"
Pikku-Hilma hytkähtää, koettaa nousta, vaan lyyhistyy takaisin tilallensa.
"Pikku-Hilma, oletko kipeä —? Mikä sinun on —?"
Emännän äänessä on itkua ja hätää sekaisin.
"Sano, sano!" —
Mutta tyttö ei osaa sanoa sanaakaan — itkee, nyyhkii vaan…
Anna tarttuu uudelleen häneen, ja viepi hänet voimakkaiden käsivarsiensa varassa oven suuhun, jossa on valoisampi.
"Voi hyvä Jumala, kuinka kalpea sinä olet!"
Silloin tyrskähtää Pikku-Hilma lohduttomasti, painautuu nöyränä Annan jalkoihin ja hokee: