"Sanoitko sinä siellä Saranpään pellolla ruislaihon olleen liian tiheän?" kysyy isä aamulla Annalta.
"Sanoin…"
"No laskekaa nyt lypsylehmät sinne muutamaksi tunniksi laitumelle." —
Anna astuu kiireesti kujaa myöten edellä ja ammuen hölkyttelevät lehmät perässä. Niillä näkyy olevan aavistus jostakin odottamattomasta hyvästä. — Pellon veräjällä tunkeilevat ne maltittomina Annan ympärillä, eikä tämä ennätä puoliakaan veräjä puita irroittaa, ennenkuin ne jo toinen toisensa perästä loikkaavat tumman vihreälle, mehevyyttään tihuvalle saralle. —
"Syökää nyt…" sanoo Anna aitaa vasten nojaten. — Kuinka armahtavasti kolea syystuuli polttavaa otsaa hiveleekin…
Kotiin päin astuessaan kohtaa Anna odottamatta Antin, metsän rannassa.
Iloisesti naurahtaa Antti jo etäällä ja heittää kirveen olalta toiselle.
"Hyvää huomenta Anna! — Aikaiseempaa sinä olet ensimäisenä talviaamuna liikkeellä!" —
"Minun hyvät huomeneni ovat olleet ja menneet. —"
Antti katsoo kummissaan Annan synkeätä muotoa.
"Anna!"