"Ja hän tulee!
"Pyysin hänen tuomaan Tauno pojankin tullessaan, jos et sinä välttämättä tahdo pitää häntä vielä luonasi", kirjoitti Paavo.
Anna huutaa hetipaikalla Taunon pihalta sisään, istuttaa pojan polvelleen ja sanoo:
"Isä kutsuu Tauno-poikaansa luoksensa, sinne kauvas, vieraaseen maahan, — tahdotko lähteä?"
"Lähteekös tätikin?" —
"En. Minä olen aina täällä kotimaassa, — täällä Iso-Marttilassa." —
"Sitten olen minäkin täällä", päättää varmasti pikkuinen mies.
Anna painaa lämpimän suutelon pojan poskelle, eikä henno laskea häntä sylistään pitkään aikaan — — Hänelläkin täytyy olla joku, jota rakastaa! —
"Ja kuulehan isä! — Iso-Marttila ei sittenkään, nimellisestikään, luisu pois Martikaisen suvusta, kun Tauno, minun jälkeeni, ottaa isännyyden täällä", sanoo hän voitonriemuisalla äänellä.
"Sen sinä toki ostit kovin kalliilla hinnalla…" hymähtää ukko hellivästi.