"Pistäynpäs tuolla mökissäkin!" päätti hän tultuaan lähelle
Aholanrantaa.
Tuvan ovi oli auki ja ilta aurinko paistoi vienosti vasta pestylle lattialle.
"Hyve päive!" tervehti tulija ovelta.
"Jumala antakoon!" vastasi Tuomas ovensuun penkiltä, ottaen lakin päästänsä ja työntäen sen taakseen piiloon. —
"Aj, teelkö sine asukin, sine Eljas poika, joka toi meille se punase mansika… niin söötti, niin make…" rätysti neiti iloisesti.
"Täällähän minun kotini on."
"Ryökkynä on hyvä ja istuu."
"Kiitosta paljo! No mine istu vehen… Ja tuo sine Eljas viel huomen aamun mansikat minulle. Ilta junalla mine lähde Parisiin, Franskan maalle. — Tietekö Eljas sen?"
"Tiedän."
"Vai niin kauvas ryökkinä matkustaa? Huvittelemaan kait?"