Rouva Simola loi tyttöön paheksuvan katseen.
— Minun mielestäni on nenäkästä ja sopimatonta, että sinä sekaannut isäntäväkesi asioihin.
— Niinpä kyllä, myönteli Kaarina nöyrästi, mutta minä pidän heistä paljon, ja mieltäni pahoittaa, kun näen, miten heidän täytyy taistella puutetta vastaan, vaikka heillä on rikkaita sukulaisia.
— Jos sinä olet niin perehtynyt isäntäväkesi asioihin, kuin tahdot näyttää, tiedät ehkä myös, että heidän niin kutsutut vaikeutensa ovat suureksi osaksi omaa syytä. Eräs läheinen sukulainen tarjoutui pitämään huolta Plotinasta, jos hän olisi suostunut muutamiin varsin järkeviin ehtoihin.
— Nämä ehdot saattoivat kyllä olla järkeviä, mutta oikeamielisiä ne eivät olleet. Tuon läheisen sukulaisen olisi pitänyt käsittää, että tyttäret eivät mielellään eroa isästään, ja muutoinkin olivat ehdot tuiki sopimattomat Plotinan luonteelle. Jos minä olisin ollut tuo läheinen sukulainen, olisin auttanut maisteria ja hänen tytärtään tavalla, joka heillekin olisi ollut mieluinen. Kaarina oli puhunut innokkaasti, mutta vaikeni äkkiä hämillään. Rouva Simola katseli häneen terävästi.
— Oletko sinä talon palvelustyttö.
— E-e-n, apulainen vain.
— Joka tapauksessa en ole halukas keskustelemaan kanssasi niin arkaluontoisesta seikasta kuin isäntäväkesi toimeentulosta.
Kaarina niiasi.
— Kuten suvaitsette, rouva. Hän poistui keittiöön juuri parahiksi estääkseen kastikkeen pohjaanpalamista.