Hän avasi toisen kirjeen, se oli äidiltä.
Rakas Kaisu-tyttöni, sanottiin siinä. Vihdoinkin olemme päässeet niin pitkälle, että uskallamme lähettää sinulle ilosanoman, jota jo pari viikkoa olemme salanneet, koska olemme pelänneet sinua turhilla toiveilla pettävämme. Tänä aamuna ilmoitti laitoksen ylilääkäri, että isä nyt on terve. Viikon kuluttua saatamme lähteä kotiin päin matkustamaan rakkaiden lastemme luo. Isä liikkuu jo ilman sauvaa, joskin vielä jossakin määrin kankeasti. Käsiään hän liikuttaa aivan vapaasti. Mieli on reipas ja valoisa. Tohtori arvelee, että hän huoleti voi ryhtyä työhönsä jälleen. Sinä arvaat, kuinka onnellinen isä on. Sillä juuri toimettomuus häntä on kiusannut; ja pelko siitä, että me joutuisimme kärsimään hänen pakollisesta työttömyydestään, on vaikuttanut hänen tautiinsakin.
Saavumme Suomeen noin 24. päivän paikkeilla tätä kuuta. Silloin toivomme tapaavamme sinut ja lapset Lanterissa. Saamme viettää vielä kokonaisen ihanan viikon yhdessä, ennenkuin sinä ja Kati lähdette kouluun. Olemme nimittäin päättäneet isän kanssa lähettää Katinkin tänä syksynä maailmalle.
Tervehdimme rakasta tyttöämme häntä hellästi syleillen.
Äiti ja Isä.
Kaarina vaipui tuolille istumaan ja kätki kasvot käsiinsä.
— Jumala, kuinka hyvä sinä olet, kuiskasi hän. Minä saan siis nähdä isän ja äidin, Lanterin ja kaikki viikon kuluttua.
Hän kavahti ylös ja syöksyi suin päin alas portaita. Siken, joka arkihuoneessa parhaillaan järjesti vastapestyjä vaatteita kaappiin, hän oli syleilyllään rutistaa.
— Sinäpäs — muuta ei Sikke saanut sanotuksi.
— Äiti ja isä palaavat kotiin viikon kuluttua, riemuitsi Kaarina. Ja minä pääsen Lanteriin.