Hän ei voinut malttaa mieltään.
— Häpeä, Iisa, hän huudahti kiivaasti, on halpamaista tehdä pilkkaa jostakin, senvuoksi, että hän on köyhä.
— Olet aivan oikeassa, Kaarina, me olemme kaikki kovin ajattelemattomia, huudahti Hilja pahoillaan. Ja Pentti riensi katuvaisena saattamaan vitkalleen poistuvaa Plotinaa.
— Ei Iisa pahaa tarkoittanut, riensi Sikke puolustamaan, mutta Iisa keskeytti hänet:
— Ei sinun tarvitse minua puolustaa. Ja sinä, Kaarina, tekisit viisaimmin, jos sen sijaan, että annat minulle sopimattomia neuvoja, menisit kotiin pitämään huolta Mannen läksyistä. Kuulin äidin valittavan isälle eilen, ettei hänen lukunsa lainkaan edisty.
Tässä Iisa laski pienen valheen, mutta hän oli saavuttanut tarkoituksensa. Hän oli nöyryyttänyt Kaarinaa kaikkien syntymäpäivävieraiden kuullen.
Kaarina tunsi piston ja kävi sanattomaksi. Vapisevin huulin hän sitten kääntyi Hiljan puoleen ja koettaen hillitä liikutustaan hän lausui niin rauhallisesti kuin saattoi:
— Iisa voi olla oikeassa. Ehkä on paras minun lähteä nyt.
— Ei tule kysymykseenkään, esteli Hilja. Sinä et saa lähteä. Älä piittaa Iisan sanoista, rakas Kaarina, hän on nähtävästi pahalla tuulella jostakin, lisäsi hän hiljaa, tuommoinen hän usein on, oikullinen ja itsekäs. Meille tulee niin ikävä, jos sinä menet.
— Ei Iisa tarkoittanut pahaa, ehätti Sikke taaskin selittämään.