— Niin, sanoi Kaarina, joka jo tunsi Mökin asukkaita siksi paljon, että tiesi, mikä lääke paraiten tepsi. Voittehan kuvitella, että kunnallisneuvos on suuri mahtava Persia ja te, Mökin asukkaat, pieni Kreikka. Mutta teillä täytyy olla mielenlujuutta ja rohkeutta voittaaksenne taistelun.
Ukon katse vilkastui.
— Erinomaista, nuori ystävä, te puhuitte totisen sanan. Mahtava Persia ja pieni Kreikka, Barbaari ja sivistys. Hän kohosi seisomaan ja pullisti tärkeän näköisenä rintaansa. — Älä lainkaan hätäile, Plotina, vihollinen lähestyy valmiina murskaamaan meidät, mutta meilläkin on Thermopylaimme ja Salamiimme. Rauhoittukaamme. Ja nyt menen lypsämään Klioa. Tänä iltana on minun vuoroni.
Hän katosi keittiöön ja lähti ulos lypsinkiulu kädessä hyräillen Porilaisten marssia.
Plotina ojensi kyynelissä hymyillen kätensä Kaarinalle.
— Kiitos, Kaarina, hyvin sinä ymmärrät isää. Hän on ollut kaiken päivää aivan suunniltaan mielipahasta. Minä kestän kyllä paljon, mutta nähdessäni hänen rakkaat kasvonsa huolestuneina, käy minullekin suru ylivoimaiseksi. Nyt hän taas on eläytynyt sinun antamaasi mielikuvaan. Kunpa kaikki vain kääntyisi hyvään päin ja pieni Kreikka todellakin suoriutuisi kunnialla taistelusta.
Kaarina lausui vielä pari rohkaisevaa sanaa ja lähti sitten noutamaan Iisaa pappilasta. Iisa oli pahalla tuulella — Pentti ei nähtävästi ollut osoittanut kyllin suurta huomaavaisuutta — hän toruskeli Kaarinaa viivyttelemisestä. Kaarina kuunteli vain puolella korvalla, hän oli jo tottunut Iisan oikkuihin. Sitäpaitsi hän yhä vielä näki silmäinsä edessä äskeisen kuvan: kumaraselkäisen, harmaantuneen maisterin ja laihan Plotinan, jotka istuivat paperien ja sanomalehtien keskellä etsimässä kauppakirjaa, joka estäisi heitä joutumasta kodittomiksi.
Hän liitti kätensä yhteen ja lähetti palavan rukouksen kohti kesäistä taivasta ystäväinsä onnen puolesta.
VII.
Seuraavana aamuna jo kello viideltä alkoi ukkovaari hoputtaa lähteviä. Sitkeä vanhus hääri lähtövalmiina, mutta Iisaa ja Kaarinaa oli vaikeata saada niin varhain liikkeelle, ja Ralle käännähti kiukkuisesti, kun häntä puhuteltiinkaan. Neljä kuppia kahvia ehti ukko särpiä, ennenkuin viimein oltiin valmiit.