Manne juoksi saunan porstuaan ja vetäisi ovea. Se oli lujassa salvassa. Hän painoi korvansa seinää vasten. Nyt hän selvästi kuuli jonkun itkevän.
— Iisa sinäkö siellä olet?
— Päästä heti minut ulos! kuultu sisältä Iisan raivostunut ääni.
Manne alkoi kiskoa salpaa auki. Mutta se oli lujassa eikä ottanut auetakseen.
— Tämä on Riepposten työtä, mutisi Manne. Juupelin veijarit!
— Annas minä tulen auttamaan.
— Mitäs itikan avusta! Maltas, minä tiedän tepsivän keinon.
Hän sieppasi maasta aimo kiven, ja kun hän oli sillä pari kertaa kolhaissut salpaa kaikin voimin, irtaantui se, ja Manne aukaisi oven. Saunasta syöksyi Iisa itkettyneenä ja vihaisena kuin sähisevä kissa.
— Sinunko kepposiasi tämä taas on? Kyllä saat sen kalliisti maksaa, jahka tullaan kotiin.
— Minun! toisti Manne ällistyneenä.