Mannen ehdotus hyväksyttiin. Tytöt siistivät kalasaunan häthätää, Manne kantoi sisään sanajalkoja ja sammalia vuoteita varten.
Aurinko oli jo laskenut, ja kesäyön hämärä teki tuloaan. Manne veti oven kiinni ja sulki sen sisäpuolelta jonkinlaisella väliaikaisella salvalla.
— Luuletko tuon pitävän, jos he pyrkivät sisään? kysyi Kaarina arasti.
— Ainakin he saavat tästä ensin maistaa, kerskui Manne osoittaen paksua seivästä, jonka hän oli kuljettanut huoneeseen.
Kaarina katseli häntä ihaillen. Manne oli äkkiä hänen silmissään muuttunut kuin toiseksi olennoksi. Laiska, vallaton poika osoitti nyt tarvittaessa odottamatonta tarmoa ja älyä.
Iisa oli painautunut penkille kalpeana ja itkettyneenä. Toisten suureksi helpotukseksi hän pian vaipui uneen.
— Nuku sinäkin, sanoi Manne Kaarinalle, kyllä minä vartioin.
Kaarina kieltäytyi ensin jyrkästi, mutta vähitellen hän tunsi silmäluomiensa käyvän ihmeellisen raskaiksi. Hän ehdotti, että hän ensin nukkuisi pari tuntia, sitten Manne herättäisi hänet ja nukkuisi hänkin vuoronsa.
Manne suostui tähän. Kaarina levitti sadevaippansa kanervaläjälle ja heittäysi pitkälleen. Manne istui haukotellen penkillä. Saunassa oli miltei pimeä, kun pieni luukkukin oli suljettu. Silloin tällöin hän oli kuulevinaan askelia ulkoa ja kohosi pystyyn valppaana käden puristuessa lujemmin seipään ympärille. Mutta mitään uhkaa ei vihollisen puolelta kuulunut, ja hiljakseen Mannen pää alkoi vaipua rintaa vasten. Hän nukkui vielä makeasti, kun ensimmäinen arka päivänsäde pyrki sisään seinässä olevasta raosta, ja Kaarina heräsi ihmetellen outoa makuupaikkaansa.
Edellisen päivän tapahtumat palasivat mieleen kuin uni. Tuntui mahdottomalta, että hän todellisuudessa oli elänyt moisen jännittävän seikkailun, ei vain lukenut sitä jostakin kirjasta. Tuossa rahilla hänen silmänsä erottivat puolihämärässä Iisan, joka yhä vielä nukkui sadevaippaansa kietoutuneena, ja lattialla veti Manne epämukavassa asennossa sikeitä unia. Kaarina nousi hiljaa ja hiipi varovasti ovelle koettaen avata sitä. Se ei kuitenkaan ollut helppo tehtävä, ja kolinaan, minkä hänen ponnistuksensa aiheuttivat, heräsi Manne. Vielä unen pöpperössä hän hypähti pystyyn ja hyökkäsi nyrkki ojossa luuloteltua vihollista vastaan.