— Hävetkää, ettekö ole saanut minulta säännöllisesti kuukausirahaanne?
— Olen kyllä, armollinen herra, mutta poika nieli kaiken. Hän söi kauheasti ja vain parhaita herkkuja ja hänen pukunsa — — —
— Vaiti! — Missä hän nyt on?
Simolin käänteli vanhaa haalistunutta huopahattuaan ja ryki hämillään.
— Armollinen patruuna, hän karkasi, kuten tiedätte, ja lienee nyt parhaillaan matkalla Meksikoon Delfiini-laivalla.
— Valehtelette! Poika on Suomessa — täällä Helsingissä.
Simolin peräytyi pari askelta.
— Helsingissä, toisti hän änkäten.
— Niin juuri, sain häneltä pari päivää sitten Helsingissä leimatun kirjeen. Varovaisuuden vuoksi hän on pannut osoitteekseen: Poste restante. Näyttää siltä, kuin ei hän oikein luottaisi serkkuunsa. Onneksi hän tällä kertaa osoitti kirjeensä minulle eikä vanhemmilleen, ensi kerralla hän voi kirjoittaa heille suoraan. Ja silloin, kelpo, rehellinen Simolin, ei meidän turvallisuutemme ole monen kopeekan arvoinen.
Simolin ähkyi hiljaa ja kynsi takkuista tukkaansa.