— Hänkö, änkkäsi hän masentuneena, — ei, ei, sitä en usko. Hän on itse rehellisyys.
Simolin naurahti katkerasti. — Huonostipa häntä silloin tunnette, mestari. Uskokaa minua, ovelampaa veijaria ei tämän maan kamaralla ole elänyt.
Olli astui kalpeana, silmät säihkyen syyttäjänsä eteen. Hän oli tähän asti ollut kuin tyrmistynyt, nyt hän kiivaasti puhkesi puhumaan.
— Te valehtelette, Simolin, luulette tällä tavoin saavanne minut valtoihinne, mutta te erehdytte, minä en ikinä enää alistu käskettäväksenne.
Simolin ravisti murheellisena päätään.
— Onneton lapsi, kadu syntisi ja tunnusta, silloin voit saada anteeksi.
Nyt ryhtyi poliisi puheeseen.
— Olkaa hyvä ja kertokaa, mitä tiedätte varkaudesta, sanoi hän päättävästi.
Simolin huokasi taaskin raskaasti.
— Koska oikeus vaatii, sanoi hän, täytynee minun kertoa totuus, vaikka se onkin katkera. Tuo hairahtunut poika, — hän viittasi Olliin —, on vaimoni veljenpoika. Jo aikaisin hän jäi orvoksi vanhemmistaan, jolloin minä vaimoni hartaasta pyynnöstä otin hänet luoksemme. Mutta pian huomasin kasvattaneeni kyykäärmettä povellani. Poika oli uppiniskainen, epärehellinen ja laiska. Helläsydäminen vaimoni hemmoitteli orpoa, ja tämä tuli siitä vain pahemmaksi. Viimein kun huomasin, että hänen kurittomuutensa yhä yltyi, aloin käydä ankaraksi. Sitä hän ei sietänyt, ja tehtyään kerran ruman kolttosen hän karkasi. Vasta viikko sitten kauan etsittyäni sain kuulla hänen oleskelevan täällä Helsingissä. Eilen tapasi Janne poikani hänet, ja hän lupasikin tulla takaisin meille, koska oli kyllästynyt työntekoon. Mutta sitä ennen hän ennätti tehdä tämän suuren synnin. Aamulla aikaisin tänään kuulin poikani innokkaasti keskustelevan jonkun kanssa. Pari sanaa herätti huomioni, nousin katselemaan heidän puuhiaan. Minut huomatessaan poika kiireesti livisti pois. Mutta Janne kertoi minulle, että serkku oli saanut lahjaksi mestariltaan sekä kengät että rahat ja oli käskenyt hänen kätkeä ne. Arvasin heti, miten asian laita oli ja riensin täyttämään velvollisuuteni. Kengät ovat tuossa ja tässä — Simolin kopeloi taskuaan ja veti esille tukun seteleitä — ovat rahanne.