— Pikku Hillevi, sanoi Ollin äiti ja painoi hellän suudelman sairaan otsalle.
Hillevin poskille kohosi heikko puna.
— Onko hän äitisi? kysyi hän kuiskaten Ollilta.
— On, ja nyt me viemme sinut maalle.
— Tahdotko tulla mukaamme, Hillevi pieni? kysyi rouva.
— Jos täti päästää.
— Täti on jo suostunut.
Hillevi loi kysyvän katseen tätiinsä. Tämä nyökkäsi hiljaa.
— Niin, lapsi. Minulla ei ole oikeutta kieltää. Täällä sinä kuihdut ja näännyt, eikä minulla ole varoja hankkia sinulle raitista ilmaa ja hyvää ravintoa, jota tarvitset parantuaksesi.
— Mutta täti jää niin yksin.