— Mitä sinä siinä turhia uliset? Lääkettähän minä pojalle olin antamassa.
— Risto, Risto, vaikeroi Simolinska. — Älä valhettele. Paha henki vietteli sinua surmaamaan turvattoman poikaparan. Jumalan kiitos, että heräsin oikeaan aikaan.
— Suu kiinni! ärjäisi Simolin. — Entä sitten, lisäsi hän kuiskaten, olisiko ollut niin suurta haittaa siitä, jos poika olisikin kuollut? Kukaan ei häntä sure, ei edes hänen omat vanhempansa. Päinvastoin on hänen kuolemastaan pelkkää hyötyä.
— Risto, sanoi Simolinska, ja kohoten seisomaan hän asettui miehensä eteen silmät kiinteästi häneen tähdättyinä. — Sinä tiedät, että minä en ole mikään helläsydäminen ja pehmeä tallukka. Minua on aina pidetty äksynä ja lujaluontoisena ihmisenä, mutta sen minä sinulle sanon: anna pojan olla rauhassa. Minä kuritan kyllä omia lapsiani ja annan Ollillekin selkäsaunan milloin hyväksi näen ja sisuni niin vaatii, mutta älä vainoa hänen henkeään, ja niin totta kuin tässä seison ja nimeni on Fiina Simolin, ilmoitan asian poliisille.
— Pöllö, tiuskasi Simolin vihasta vavisten, etkö ymmärrä, etten sitä ilman edestä tee? Se, jolle pojan kuolemasta on hyötyä, maksaa meille hyvin. Kauppaneuvos on upporikas, lisäsi hän kuin itsekseen.
— Kauppaneuvos! huudahti Fiina, hän oli kuullut suutarin viimeiset sanat. — Arvasinhan sen, että minulta jotakin salaat. Poika ei siis ole täällä pahoja töitään paossa, vaan toisista syistä. Voi, että minun rakas, pieni Kaarle herrani on niin huonoilla poluilla. Herra siunatkoon sentään!
— Vaiti! puhisi Simolin. — Jospa olisin tiennyt, että sinä olet tuommoinen vetistelevä, pehmeäsydäminen akka, olisin toisin toiminut. Nyt pilaat koko jutun. Me olisimme saaneet suuren rahasumman ja voineet elää herroiksi, huolettomina koko loppuikämme.
— Niinkö luulet, Risto? Ja miltä olisi tuntunut, kun tuolla sydänalassa olisi sinua kalvanut mato, omantunnon vaivojen synnyttämä?
Simolinia värisytti ja sydämessään hän tunsi kiitollisuutta Fiinaa kohtaan siitä, että tämä oli estänyt hänet tunnottomasta teosta.
— Älä siinä nyt saarnaa, sanoi hän nyreästi. Olkoon poika rauhassa minun puolestani.