Hän heilutti hattua kädessään.
— Hei, pojat, Atlantille! Tuuli puhaltaa, aallot heittelee laivaa, ja meripojat heiluu mastossa. Se on elämää!
Olli seisoi liikahtamatta hänen vieressään.
— Niin, sanoi hän hitaasti — tuolla kaukana on Itämeri, ja sen takana on Suomi.
Ränni-Pelle loi häneen nopean katseen.
— Tekeekö sun mielesi Suomeen? Tule mukaan, ehkä saat tilaisuuden pistäytyä sielläkin.
Olli ravisti surullisena päätään vastaamatta. Pelle laski päivettyneen kätensä pojan hennolle olkapäälle.
— Olli, eikös me olla ystäviä?
— Ollaan, vastasi Olli ja katseli luottavasti ihailemaansa toveria.
— Mutta ystävien kesken pitää olla reilu komento. Sinä salaat multa jotakin.