Miina oli pieni villi katutyttö, mutta hän piti Ollista enemmän kuin ilkeämielisestä Jannesta ja vastasi nenä pystyssä:
— Sitäkö se sinuun kuuluu?
— Kuuluu mitä kuuluu, ja ellet hyvällä sano, saat maistaa isän nahkaremmiä, uhkasi Janne.
— Mitä sinä tyttöä kiusaat, sanoi Simolinska, hoida omat asiasi.
He kantoivat vaatekorit sisälle ja sitä tehdessä Olli nopeasti pisti paperipalan suuhunsa ja nielaisi sen yhtä nopeasti. Hän arvasi, että Miina ei jaksaisi pysyä lujana.
— Vai niin, kirkaisi Janne, joka ei ollut hellittänyt silmiään hänestä. Paperi tänne ja heti.
— Ei minulla ole sitä, vastasi Olli.
Janne kiehui raivosta. Keittiössä, jossa suutari jo istui piippua polttaen, hän nopeasti kertoi, mitä oli tapahtunut.
— Keneltä sait paperin? kysyi suutari Miinalta ja katseli tyttöön niin vihaisesti, että lapsiparka empimättä tunnusti.
— Ränni-Pelleltä, kuiskasi hän arasti.