— Sanoiko hän mitään?
— Ei muuta kuin että: anna tämä Ollille, niin ettei kukaan näe.
— Puhutkos totta? jatkoi vihainen tuomari kuulusteluaan.
— Puhun.
Simolin kääntyi Ollin puoleen.
— Mitä paperissa oli?
Olli katseli häneen uhkamielisesti.
— Sitä en sano.
— Vai et sano. Koetetaanpa, Janne, hae nahkahihnani.
Janne totteli joutuisasti. Simolin tarttui hihnaan ja löi Ollia pari kolme kertaa täyttä voimaa. Olli seisoi liikahtamatta hampaat lujasti yhteen puristettuina. Iskut tekivät kauhean kipeätä, mutta hän hoki itsekseen: — Huomenna olen vapaa, huomenna olen vapaa.