— Mitä sinulla vielä on asiaa? kysyi Jokela, kun poika ei lähtenyt. Rahaako kerjäät?
— Eikö mestari voisi koettaa minua? Osaan kyllä lyödä renkaita kenkiin ja puolipohjatakin.
Pojan äänessä ilmeni niin paljon hätää, että mestari vielä kerran katsoi häneen.
— Mikä nimesi on?
— Olli Koivu.
— Jos minä nyt otan sinut työhöni, niin sinä ehkä istut täällä päivän tai pari ja sitten livistät tiehesi puhaltaen jotakin tavaroistani.
— Mestari koettaa sentään, — pojan ääni oli rukoileva.
— Missä asut?
Poika punastui ja vastasi hiljaa:
— En missään. Minulla ei ole kotia. Tulin vasta viikko sitten Helsinkiin.