— Teidän täytyy lunastaa ne — poika, mene lyömään korkonaulat niihin naisen nappikenkiin.
Olli totteli, puoliavoimesta ovesta hän kuuli molempien miesten jatkavan keskusteluaan.
— Teidän täytyy lunastaa ne, toisti Jokela.
— Kyllä, tietysti, mutta tällä hetkellä olen juuri hiukan rahan puutteessa, vastasi kirjailija.
Mestari otti piipun suustaan ja iski nyrkkinsä pöytään.
— Mutta ne on lunastettava, ja tiedättekö miksi? Te perustatte lainakirjaston, herra kirjailija.
— Lainakirjaston? Herra Soila oli kysymysmerkkinä.
— Niin juuri, lainakirjaston. Täällä asui ennen kadun tuolla puolen vanha rouva, joka piti lainakirjastoa. Ja uskokaa minua — se liike kyllä kannatti. Hän muutti pari vuotta sitten toiseen kaupunginosaan, hänellä oli samalla paperikauppa, ja se ei oikein ottanut onnistuakseen täällä.
— Mutta — mutta, änkkäsi kirjailija neuvotonna, täytyisi olla paljon kirjoja, ja siihen tarvitaan rahoja.
— Paljostako ovat kirjanne pantissa?