— Onko tätisi kotona? kysyi Heleena luoden aran silmäyksen sivuhuoneeseen.
— On, mutta hänellä on vieraita. Kyllä me saamme hetken jutella.
— Minulla on sitäpaitsi asiaa. Heleena laski tärkeän näköisenä markan rahan tiskille. — Onko teillä kapeata vaaleanpunaista silkkinauhaa?
— Taitaa olla, annas kun katselen.
Hillevi nousi tuolille, tarkasti hyllyjä tuokion ja veti esille pahvikotelon.
— Tässä niitä pitäisi olla. Paljonko tahdot?
— Metrin verran.
Hillevi mittasi nauhan ja kääri sen paperiin.
— Mihinkä sinä sitä tarvitset?
— Olen saanut uuden osan. Minun pitää olla keijukaisena kauhean komeassa näytelmässä, joka esitetään parin viikon kuluttua.