— Voi, niinkö? Onko se hauska kappale?
— Hirveän hieno. Siinä on kuningas ja kuningatar ja kaikenlaisia prinssejä ja prinsessoja.
— Voi sentään.
— Kuule, Heleena kumartui lähemmäksi Hilleviä. Etkö pääsisi sitä katsomaan?
Hillevi pudisti surullisena päätään.
— En minä uskalla pyytääkään. Täti sanoo, että teatteri on syntiä.
Vihainen pärskähdys osoitti Heleenan syvän ylenkatseen yllämainittua tätiä kohtaan.
— Siirappimamseli! Mutta, — tässä tyttö hiljensi ääntään —, etkö voisi tulla sittenkin? Esimerkiksi jonakin sunnuntai-iltapuolena, kun se annetaan alennetuin hinnoin. Silloin minäkin saan vapaalipun, annan sen sinulle. Tulet niin, ettei täti tiedä mistään.
Hillevin suuret harmaat silmät katselivat kauhistuneina kiusaajaan.
— Ettäkö salaa! Ja vielä sunnuntaina! Mitä luulet Jumalan siitä sanovan?