Olli kohotti hattuaan.
— Olen, vastasi hän.
— Oletko sinä siivo ja rehellinen poika? kysyi neiti tuikeasti.
— Sitä on paras kysyä mestarilta, vastasi Olli nenäkkäästi.
— Noh, älä viisastele. Minä kysyn tätä sen tähden, että tarvitsisin halonpilkkojaa, ja mestari sanoi, että sinä mahdollisesti kelpaisit siihen.
— Mestaristahan se riippuu, tuumi Olli, — minä olen hänen työssään.
— Jokela kyllä suostui siihen. Hän arveli sinun voivan ylimääräisesti jonkin markan ansaita.
Olli oli kieltäytymäisillään. Häntä loukkasi neidin käskevä tapa. Mutta saihan hän ehkä, jos suostui, olla useimmin yhdessä Hillevin kanssa, joka aina oli niin ystävällinen hänelle.
— Kyllähän minä voin koettaa, sanoi hän, — ellei halot ole kovin pitkiä ja tukevia.
— Kyllä sinä ne pieniksi saat, sanoi neiti Andersson. Voit tulla jo huomenillalla. Keittiöstä saat kellarin avaimen.