"Eivät ainoastaan rakasta, vaan pitävät pyhinä ja palvelevat kuin prinsessoja konsanaan."
Mirri hieroi nenäänsä ja heilutti hiljalleen häntäänsä, se teki näet aina niin kun oli mielissään.
"Kuuleppas, kiltti haavan lehti, mikä sen maan nimi on? Haluttaisipa minun totta tosiaan lähteä sinne onneani koettamaan. Siellä eivät kai palvelijat joka kermatipasta piekse Mirri-parkaa."
"Mitä vielä, kissoja varten syötetään aivan eri lehmiä, joka kissalla on oma lehmänsä, jonka maidon se saa."
Mirri nuoli huuliaan.
"Entä onko siellä pahoja poikia, jotka vetävät Mirrejä hännästä ja upottavat ne kylmään vesisankoon?"
"Pyh", sanoi haavan lehti, "koettaisivatpa vaan. Jokaisesta kissan hännästä vedetystä karvasta saisivat pojat kaksikymmentäviisi ruoskan iskua."
Mirri päästi pitkän vihellyksen.
"Rakas pikku haavanlehti, sanoppas minulle, mikä sen maan nimi on."
Haavanlehti yritti ja yritti.