"Eg-eg-eg — enpä totta tosiaan sitä enää muista."
"Egyptihän se on", tokaisi siihen männynkäpy, joka makasi aivan vieressä ja oli kuullut haavanlehden kertomuksen.
"Aivan niin, aivan niin", sanoi haavanlehti, "nyt minä sen muistan. Egyptinmaahan se olikin."
Mirri kiitti iloisesti sekä haavanlehteä että männynkäpyä ja lähti kiireesti astumaan. Mutta äkkiä muisti se jotain, kääntyi takaisin ja kysyi hiljaa haavanlehdeltä:
"Kuule, onkohan siellä rottia ja hiiriä?"
"En usko", vastasi haavanlehti, "luulisinpa Egyptin kissojen olevan niin fiiniä, etteivät rottia syökään."
"Vai niin — vai niin fiiniä", arveli Mirri ja jatkoi taas kulkuaan. Se astui rannalle päin ja kiipesi korkealle kalliolle, josta näki kauas aavalle merelle.
"Täältä kai näen Egyptinmaan", arveli se ja alkoi tähystää oikealle ja vasemmalle. — Pitkin rantoja tuli pienen pieni purjevene niin läheltä, että Mirri selvästi saattoi nähdä sen.
"Mitä jos tuo vene veisi minut Egyptiin", tuumaili se ja huusi: — "Halloo, ho — hoo, tuleppas tänne vene!"
Purjeen takaa pisti pörhöinen pää ja vastaukseksi kuului: