Mirri kapusi märkänä ja vapisevana, ja jopa sieltä jotain mustaa näkyikin.
"Hei Halli", huusi se riemastuen, "nyt ollaan heti paikalla Egyptissä. Ranta jo näkyy."
Halli innostui tuiki ja ohjasi suoraa päätä Egyptiä kohti. Kotvasen kuluttua kolahti vene kovaa vastaan, ja nyt arvelivat Halli ja Mirri tulleensa Egyptinmaalle.
Eipä tämä kuitenkaan ollut muuta kuin haaksirikkoinen laiva, josta kaikki väki oli pelastunut maihin, lasti vaan oli jälellä.
"Olehan nyt varovainen Halli, ettet putoa krokodiilin kitaan", varoitti Mirri.
"Tuskinpa uskallan sinne tullakaan, koska siellä sellainen kissavalta on. Raapivat vielä silmät päästäni."
"Elä pelkää, kyllä minä sinua suojelen."
Yhdessä kiipesivät molemmat laivalle ja alkoivat nuuskia kannella. Ei ainoatakaan elävää sielua.
"Krokodiilit ovat varmaan syöneet suuhunsa koko herrasväen, kissoista aina lehmiin saakka", mutisi Mirri nälkäisenä ja pettyneenä.
Mutta samassa kuului kannen alta hirveä hätäulvonta.