Neuvotonna katselivat linnut toisiinsa.
— Mikä nyt keinoksi?
"Menkäämme noutamaan tikkaa. Kyllä se koputtaa tuon unikekon ylös", keksi viimein västäräkki-äiti.
Mutta tikkaa oli vaikea löytää. Se asuskeli syvällä männikössä ja teki ahkerasti työtä. Ei sitä lainkaan haluttanut tulla pois työpaikaltaan. Lähti se kuitenkin, kun linnut oikein tarkoin selittivät kuinka tärkeätä oli saada tonttu valveille.
Lennettiinpä taas kannolle.
"Koputa kovasti", varoittivat toiset.
Tikka asettui ihan kannon eteen alkaen koputella ja hakata minkä nokasta lähti.
"Hoh hoo!" kuului silloin uninen ääni sammaleista. — "Kuka siellä koputtaa, niin etteivät rehelliset tontut saa nukkua rauhassa?"
"Ahaa, jopa vihdoinkin heräsit. Joudu pian luoksemme. Pienikki on kipeä."
"Mitä!" huudahti Metsätonttu kömpien esille kannon alta, silmät unesta tirrillään. — "Onko Pienikki kipeä?"