"Luuletko Ruut, tänävuonna kevättä tulevankaan?"
"Enpä luule, ja äitikin on luvannut meidän viedä Kirstin ulos vaunuissa, heti kun aurinko oikein iloisesti paistaa. Ei siitä tuumasta nyt mitään synny." Ja he huokasivat molemmat taaskin. Äkkiä sanoi Ruut:
"Mutta Eeva, mitäs jos menisimme hakemaan kevättä Suomeen. Juostaan kevään kotio ja pyydetään, että hän lähettää haltiansa tänne. Kaikissa muissa maissa on jo kevät, meillä yksin on talvi ja pyry. Mennäänkö?"
"Jospa menisimme. Mutta äiti ja Kirsti jäävät yksin."
"Niin, mutta ajattele äidin riemastusta, kun tuomme kevään mukanamme."
Eeva suostui, tytöt juoksivat etehiseen ja olivat yks kaks pukineissaan. Portailla tuli Heikki vastaan. "Minne te menette tällaisessa pyryilmassa? Olen juuri saanut äidiltä luvan tulla leikkimään kanssanne."
"Me menemme hakemaan kevättä? Tuletko mukaan?" sanoivat Eeva ja Ruut.
"Tietysti tulen. Sehän on mainiota!"
Lapset alkoivat tallustella lumisia katuja pitkin maalle päin. Tuuli kiljui vihaisesti heidän ympärillään, omnibushevoset kulkivat niska köykyssä ja koirat katsoivat heihin kummastuneina kopeistaan: — Vau, vau, sanoivat ne, ja se merkitsee: "Nyt on jokaisen paras pysyä kopissaan."
Lapset yhä kulkivat eteenpäin. Siellä täällä tuli leveästi rääkyvä varis heitä vastaan: — Kraks, kraks! Se on: "Hupsut lapset, pysykää kotonanne."