— Mitä setä tarkoittaa?
Tohtori yskähti hämillään pari kertaa. — Tarkoitan mitä sanon, lähetä poika pois, niin saat rauhaa.
— Entä minne? Setä saa uskoa, ettei kuka tahansa ota tuollaista rajupäistä ja itsepintaista poikaa kuin Klaus, ja jos ottaisikin, ei kauan pitäisi luonaan.
— Tiedän sopivan perheen. Tehän tunnette naapuripitäjän kappalaisen, pastori Pereniuksen, veli ainakin hänet tuntee. Hän oli ennen meidän rovastilla apulaisena. Minä suosittelen häntä Klauksen kasvattajaksi. Hän on lujatahtoinen, sivistynyt ja kelpo mies. Rouva on viisas ja reipas ihminen, oikea papinmuorin esikuva. Heillä on samanikäisiä lapsia kuin Klaus, ja he ovat kaikki tavallista paremmin kasvatettuja. Olen käynyt perheessä usein ja tunnen sen hyvin. Heidän pitäjänsä kuuluu myös minun piiriini, ja pappilassa olenkin tavallisesti yötä. Sanon vielä kerran: lähettäkää Klaus sinne.
— Mahdotonta, mutisi kapteeni.
— Miksi mahdotonta? kysyi paroni tyynesti.
— Klaus on tottunut aivan toisiin oloihin. Ei hän voisi mukautua maalaispappilan yksinkertaiseen, köyhään elämään. Hän, niin lellitelty, niin vaativa. Jonas on todellakin hemmoitellut poikaa aivan liiaksi.
Kapteeni moitti mielellään palvelijaansa tämän selän takana.
— Sen pahempi, tohtori kohotti olkapäitään. Se olisi ollut varsin tepsivä keino hankkia sinulle sekä unta että voimia.
— Entä mitä setä arvelee? kapteeni kääntyi appensa puoleen.