— Minusta on ehdotus kaikin puolin miettimisen arvoinen. Klaus tarvitsee lujaa kättä. Ja sitäpaitsi epäilen, tokko hän maisterin johdolla voi suorittaa pääsytutkintoa kouluun, jonne hänen on määrä lähteä syksyllä.
Sen enempää ei asiasta puhuttu. Mutta hetken kuluttua kapteeni mutisi puoliääneen:
— Hän on kyllä hyvin rasittava ja kysyy paljon Jonaksen aikaa.
Ja siitä päättivät paroni ja tohtori, että siemen oli alkanut itää.
Toinen luku.
KEPPOSIA.
Seuraavat päivät olivat maisteri Tickleniukselle koettelemuksen aikaa. Klaus ei vielä ollut päässyt isoisänsä suosioon, ja siitä nyreissään hän katkeroitti opettajansa mieltä kaikilla mahdollisilla keinoilla. Hän istui tunnilla halveksiva hymy huulillaan kuuntelematta opettajan kysymyksiä ja vastasi niihin kaikkiin päin seinää. Beata piti uskollisesti veljensä puolta ja kiusasi hänkin omalta osaltaan Ticklenius-parkaa ankarasti. Tosin hän aina tuon tuostakin sai katumuksen puuskan ja päätti silloin vast'edes käyttäytyä mallikelpoisesti. Mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hän taas oli valmis uusiin kepposiin.
Maisteri tuskastui, kadotti malttinsa, nuhteli ja viimein rukoilikin oppilaitaan, jotka itsepintaisesti häntä kaikessa vastustivat. Läksyt menivät penkin alle, laskuesimerkit oli väärin laskettu, vihot täynnä tahrapilkkuja ja virheitä. Maisteri ei kuitenkaan tahtonut valittaa paronille, pudisti vain surullisena päätään, kun häneltä kysyttiin lasten käytöstä.
Maisterilla oli tapana pistää kätensä taskuun, joten hänen taskunsa aina pullottivat kuin avonaisen säkin suu. Eräänä laskentotuntina, kun maisteri parhaillaan seisoi kumarassa molempien lasten välillä korjaamassa Beatan vihkoa, sujahdutti Klaus äkkiä mustepullon hänen taskuunsa. Maisteri oli ahkerassa työssä eikä huomannut mitään, korjasi vain edelleen Beatan sotkuisia lukuja. Soipa sitten päivälliskello, maisteri teki vielä jonkin muistutuksen vihkoon ja päätti tunnin.
Päivällispöydässä tarkastivat lasten silmät uteliaina maisterin käsiä. Mutta ne olivat aivan puhtaat, musteesta ei jälkeäkään. Pettyneenä kuiskasi Klaus sisarelle: