Äänettömyys.
— Mitä he tekevät alhaalla? kuului sitten.
— Pelaavat whistiä. Illallinen on pian valmis. Minä kävin keittiössä kurkistamassa. Porsasta, sillisalaattia, piiraita ja marenkeja. Minä aion piiloutua Riikke-mamsellin huoneeseen, kunnes on syöty. Mademoiselle tietysti hakee minua joka paikasta, mutta minäpä en aio tyytyä pelkkiin korppuihin ja teehen, kun kerran saan porsasta.
— Voisit olla siitä minulle kertomatta, sanoi poika katkeralla äänellä.
— Minä hommaan sinulle jotakin hyvää, kun Emma tuo illallista. Marenkeja. Ja lintupasteijaa. Siellä on sitäkin. Hyss, mademoiselle tulla sipsuttaa.
Ja Beata syöksyi nuolen nopeudella portaita alas.
Synkkänä Klaus palasi paikalleen. Varmaan hänen mielensä olisi ollut vieläkin mustempi, jos hän olisi tiennyt, että hänen kohtaloaan parhaillaan pohdittiin alhaalla keltaisessa salissa.
Kapteeni oli tohtorille valittanut huonoa terveyttään. Osaaottavana tohtori kuunteli.
— Olet todellakin huonossa kunnossa, Fredrik, ja lääkkeet eivät yksin auta. Sinä tarvitset minun ymmärtääkseni etupäässä lepoa. Tiedätkös, mitä minä ehdottaisin: Lähetä Klaus pois. Lyönpä veikkaa, että se vaikuttaisi sinun voimiisi edullisesti.
Kapteeni loi tohtoriin hämmästyneen katseen.