Äkkiä Pollux herasi. Hän oli kuulevinaan hiljaista puheensupinaa ladon ulkopuolelta.
— Ken siellä? huusi hän. Ei vastausta.
— Tunnussana!
— Karsseri ja selkäsauna, kuului ivallinen ääni oven takaa. Pitäkää hauskaa siksi, kunnes rehtorinne ja Moliini tulevat teitä hakemaan.
Moliini oli ladonomistaja, häijysisuinen teurastaja.
Pollux aikoi raottaa ovea katsoakseen, keitä rauhanhäiritsijät olivat. Mutta kauhistusta — ovi oli teljetty ulkopuolelta. Hän ihan jähmettyi. — Pojat, huusi hän. Kleftit! Vihollinen on sulkenut meidät ansaan.
Pojat hypähtivät pystyyn toinen toistaan unisempina ja ryntäsivät ovelle älyttyään, mistä oli kysymys.
Aivan oikein. Ovi oli kuin olikin kiinni. He olivat loukussa kuin rotat. Se oli ilmeisesti kisällien äskeisen tappion kostoa.
— Lurjukset ovat sulkeneet meidät tänne yöksi, puhisi Kastor.
— Ja me myöhästymme koulusta huomenna, sanoi Yrjö koleasti.