Lassi itki. — Ja saamme karsseria!
Yleinen alakuloisuus oli vallannut kleftien uskaliaan joukon. Äänettöminä, pää riipuksissa he istuivat heinissä itsekukin omalla tavallaan pohtien onnettomuutta.
— Kyllä kai joku tulee meidät päästämään, koetti Joel rohkaista toisten mieliä.
— Kuka? kysyi Kastor ivallisesti
— Esimerkiksi Josef, sanoi Joel epäröivällä äänellä, mutta ei itsekään uskonut sitä.
Tunti toisensa jälkeen kului. Yhä lähemmäksi siirtyi peloittava hetki, jolloin kolmannen luokan alaosastosta vain puolet astuisi luokkahuoneeseen. Aamu alkoi sarastaa. Rohkeimmatkin itkivät salaa, Lassi oikein ulisemalla.
Ping pang, löi koulun kello.
— Mutta miksi emme oikeastaan pyri täältä pois! huudahti Yrjö ponnahtaen pystyyn. Oikea klefti ei koskaan olisi antautunut taistelematta.
— Ovi on liian vahvasti teljetty, sanoi Joel toivottomana. Olen koettanut tyrkätä sitä auki senkin seitsemän kertaa.
— Jos rynnistäisimme kaikki yhdessä, ehdotti Klaus.