Tyytyväisyydellä pojat huomasivat, että työpajan ikkunoista kurkisti pari mustaa noloa naamaa. Ja ylpeinä he jatkoivat matkaansa kouluun.
Kello löi juuri seitsemää, kun kymmenen yövalvonnasta kalpeata, pystypäistä poikaa rutistunein vaattein, heinänkorsia hiuksissaan ja enemmän tai vähemmän laastaroituina astui laajaan luokkahuoneeseen, missä kaikki muut luokat olivat koolla. Sen ajan tavan mukaan luki näet kaikki neljä triviaali- eli alkeiskoulun luokkaa samassa suuressa huoneessa. Kävi kuin suhina yli koko laajan huoneen, kun pojat marssivat sisään ja asettuivat paikoilleen. Kaikki vainusivat seikkailua. Muutamat konrehtorilaiset näyttivät niin noloilta, että kleftit heti arvasivat jonkun heistä kavaltaneen päämajan salaisuuden kisälleille.
Kysymyksiä ei kuitenkaan ennätetty tehdä, sillä opettajat astuivat samassa huoneeseen. Kolmannen luokan alaosastolla oli historiantunti. Job loi epäluuloisia katseita yöllisiin sankareihin, he olivat hänestä merkillisen näköiset.
— No, mikä Pereniuksella on, kun poski on ihan pöhöttynyt? kysyi hän Joelilta.
— Hammastauti, mumisi Joel epäselvästi.
— Hm, mörähti Job ja kääntyi Kastorin puoleen.
— Entä sinulla? Nenäsi on ihan turvonnut.
Kastor niisti itseään kuuluvasti.
— Nuha, herra maisteri, kauhea nuha.
Mutta kun käytiin läksyihin käsiksi, joutuivat pojat liukkaalle. Kaikki muut paitsi Yrjö kompastuivat, niin että heidän vuoronsa perään täytyi astua kateederin luo ottamaan osansa patukasta. Kun kaikki olivat vastaanottaneet rangaistuksensa, nousi Yrjö päättävästi paikaltaan, astui opettajan luo ja ojensi molemmat kätensä.