Klaus ei ensin tahtonut kuulla puhuttavan Yrjöstä pahaa, mutta hänen mielessään alkoi kuitenkin kyteä hiljaista kaunaa Yrjöä kohtaan. Ja vaikka hän kielsikin Jonasta Yrjöä soimaamasta, iti salavihjausten kylvö kuitenkin hänen sydämessään.
Luonnollisesti tämä vaikutti poikien keskinäiseen suhteeseen. Klaus ei enää kohdellut Yrjöä yhtä toverillisesti. Yrjö puolestaan oli yhtä ylpeä ja itsepintainen kuin konsanaan Klaus. Usein sattui yhteentörmäyksiä molempien ystävyksien välillä. Klaus saattoi joskus entiseen ylpeään tapaansa kohdella Yrjöä; silloin Yrjön veri kuohahti, ja hänen teki mieli kurittaa tyhmänylpeätä poikaa. Hän tiesi hyvin, ettei Klaus missään suhteessa ollut häntä etevämpi tai parempi. Hän oli vain sattunut syntymään Tottisalmessa, kun Yrjö sitävastoin oli köyhän veitsenteroittajan poika.
Näin ollen uhkasi kesä, jota molemmat pojat niin palavasti olivat odottaneet, käydä sietämättömäksi. Beata oli onneton. Hän oli suuttunut Klaukseen, sisar ei enää samalla lailla ollut veljensä tahdon alaisena kuin ennen. Hänen järkähtämätön oikeudentuntonsa sanoi, että Klaus käyttäytyi pahasti Yrjöä kohtaan. Sitäpaitsi hän oli sydämestään kiintynyt kasvattiveljeensä, joka harvoin häntä kiusasi. Hän asettuikin aina rohkeasti Yrjön puolelle poikien keskenäisissä riidoissa. Kerran Klaus tiuskaisi vihapäissään krokettipelissä Yrjölle, joka oikaisi häntä jostakin virheestä:
— Sinun ei tarvitse olla niin kopea. Sinun asemassasi pitäisin vähempää ääntä, onnenonkija.
— Klaus, huusi Beata kauhistuneena.
Yrjö heitti pallon menemään kentän toisesta päästä toiseen, viskasi sitten nuijansa maahan ja poistui sanaakaan sanomatta.
Siitä päivin hän vältti Klausta missä saattoi. Ja koska Klaus oli liian ylpeä pyytääkseen anteeksi, vaikka hän kovasti katuikin kiivauttaan, pysyi poikien väli kylmänä.
Tällä kannalla olivat asiat, kun Beatan näkemä haamu ilmestyi näyttämölle. Ihmeellinen tapaus yhdisti riitapuolet, he olivat taas toveruksia ja pohtivat innokkaasti asiaa.
— Kyllä hänellä on jotakin pahaa mielessään, ei hän muutoin täällä vainuskelisi, arveli Klaus.
Äkkiä näpsäytti Yrjö sormiaan. — Nyt minä tiedän. Muistatko molempia muukalaisia, jotka keväällä matkustivat kanssamme lautalla. Beatan ja Emman selitys soveltuu juuri palvelijaan: lyhyt, tanakka, kiiluvat silmät, pitkät viikset. —