Mutta Jonas poistui kiireesti jättäen lapset pelästyneinä ja neuvottomina seisomaan oven eteen.
Vähän ajan kuluttua astuivat paroni ja vanha tohtori portaita ylös.
— Isoisä, saammeko mennä isän luo? kysyi Beata.
Paroni loi kysyvän katseen tohtoriin.
— Odottakaahan hetkinen, sanoi tohtori, ystävällisesti nyökäten lapsille. Ehkä annamme isän vähän levätä ensin.
Lapset istuivat portaille odottamaan. He istuivat kumpikin mietteissään. Beata koetti alussa johtaa puhetta Yrjön ihmeelliseen kohtaloon, mutta kun Klaus ei tuntunut olevan puheliaalla päällä, vaikeni tyttökin ja punoi itseksensä juonta seikkailuun, jonka pääsankarina Yrjö oli.
Jonkin ajan kuluttua ovi avautui, paroni ja tohtori astuivat ulos.
— Arveleeko veli, että minun on jäätävä hänen luokseen, kuten hän pyysi? kysyi paroni.
Tohtori mietti.
— Kenties se on parasta. Ehkäpä hän rauhoittuu, kun saa uskoa huolensa jollekin.