Isoisä ei kuitenkaan hänen suureksi hämmästyksekseen sanonut moitteen sanaakaan, vain lyhyen: — Mene huoneeseesi, sinulle tuodaan sinne ruoka.
Klaus sopersi epäselvän hyvää yötä, suuteli molempia vanhuksia kädelle kuten tavallisesti ja lähti huoneesta. Kynnyksellä hän kuitenkin epäröi! Tädin itkettyneet silmät vaivasivat häntä. Teki mieli kääntyä ja pyytää häneltä anteeksi ajattelematonta kujetta. Mutta ylpeys ja ehkä ujouskin esti. Hänen ei tarvinnut nöyrtyä kenenkään edessä, oli Jonas usein sanonut, ja hän oli oikeassa.
Mutta uni karttoi sinä yönä Klauksen silmiä. Levotonna hän heittelihe vuoteessaan ja näki unta, että Mimi Ottilia-tädin yömyssy päässä itki hänen vuoteensa reunalla.
Kolmas luku.
PAPPILASSA.
Pappilan pikku Marialla oli kova päivä. Oli lauantai, ja pappilaan virtasi väkeä viljalti kirjoituttamaan itsensä ripille. Maria oli vain yhdeksänvuotias, mutta auttoi nuoresta iästään huolimatta isäänsä kansliatöissä. Hänen pieni, hento olentonsa katosi miltei tykkänään korkeitten kirkonkirjaläjien taakse. Vakavana, huulet nipistyksessä ja sormet koukussa hän piirteli merkkejä ja koukeroita kellastuneihin lehtiin isän sanelun mukaan.
Pastori Perenius istui kalotti päässä isossa nahkatuolissaan ja vastaanotti ripille-ilmoittautuvat joko isällisesti kehoittaen tai vakavasti nuhdellen, kuten kulloinkin sopi.
Oikeastaan Mariasta ei ollut lainkaan hauskaa istua pimeässä kansliahuoneessa, jossa ilma oli ummehtunutta ja täynnä tupakanhajua. Sen lisäksi isä ahkerasti avasi nuuskarasiaa, niin että Mariaakin alkoi aivastuttaa. Ja vanhat kirkonkirjat olivat kauhean ikävät ja raskaat käsitellä. Ulkona huojuttivat sireenit äsken kukkaan puhjenneita oksiaan ja pääskynen liverteli räystäässä. Jonatan ja Susanna juoksentelivat pihalla ja koettivat, kumpi voisi korkeammalle puhaltaa höyhentään, jonka olivat saaneet kanatarhasta. Ollapa heidän joukossaan!
Mutta Marian mieleen ei juolahtanutkaan pyytää isältä pientä lomahetkeä. Pastorin väki kasvatti lapsensa kurissa ja Herran nuhteessa. Työtä heidän täytyi tehdä — kunkin voimainsa mukaan.
— Palkka on pieni ja työväki kallista, oli pastorinrouvan tapana sanoa.