Maria pelästyi ja katsoi säikähtyneenä ympärilleen, näkyisikö Mirriä missä. Voi, tuolla se tulla sipsutteli, liehakoivan näköisenä se läheni lapsia, kehrätä hyrryttäen mielistelevästä. Maria sieppasi sen nopeasti syliinsä ja riensi juoksujalkaa sisään.
— Sinä et saa tulla ulos nyt, Mirri, kuiskasi hän kissan korvaan. Vieras poika ei siedä kissoja, hän voisi tehdä sinulle pahaa. — Hän kätki kissan ullakkokomeroon ja palasi hengästyneenä pihalle.
— Ruvetaanko pallosille? ehdotti Joel.
Klaus suvaitsi myöntyä.
Pojat noutivat mailat ja pallot, ja pian oli peli käynnissä. Maria oli neljäntenä.
— Maria, Maria! kuului jonkin ajan kuluttua äidin ääni. Tule pitämään huolta Gideonista. Hän on täällä kaikkien tiellä ja kaataa kermat ja muut.
— Kuka nyt rupeaa Marian sijalle?
— Jonatan, ehdotti Josef.
— Ei siitä mitään tule, vastusti Joel. Hän on liian pieni, itkee, jos saa pallon naamaansa. Otetaan Yrjö.
Pojat noutivat Yrjön ja peliä jatkettiin.