— Sinä et mene, hän huusi vimmoissaan ja nosti sauvansa lyödäkseen Yrjöä. Raudanluja käsi tarttui hänen ranteeseensa niin voimakkaasti, että hän kivusta kirkaisten päästi otteensa.
— Käyttäytykää siivosti, herra Tottisalmen perillinen, lausui Yrjö halveksivasti ja päästi otteensa. — Ek, tule tänne, Ek! huusi Klaus vihasta vavisten. Kurita tuota poikaa! Tuo ruoska!
Ek astui pyylevänä tallista, missä hän oli ollut hevosia syöttämässä.
— Annanko hänelle, niin että tuntuu?
— Ei, ei, tahdon itse häntä kurittaa. Ruoska minulle.
Molemmat pojat seisoivat vastatusten. Klaus vihasta tulipunaisena, Yrjö kalpeana, tummat silmät säihkyen.
Ek imi piippuaan rauhallisena, mutta Josef ja Joel olivat kuohuksissa.
— Jos hän iskee Yrjöä ruoskalla, niin annan häntä korvalle, puhisi Joel itsekseen.
— Pyydä heti paikalla anteeksi, renki! huusi Klaus. Muutoin saat maistaa tästä.
— En ole tehnyt mitään pahaa.