Ei kukaan pojista huomannut, että näytelmällä oli katselijoita. Paroni ja pastori olivat tuokion aikaa seuranneet kiivasta kohtausta. Nyt he astuivat kiihoittuneiden poikien luo juuri parhaiksi estämään Klauksen ruoskan läimähdystä.
— Seis, huusi paroni käskevästi.
Klauksen käsi vaipui alas.
— Mitä täällä tapahtuu? Paronin kulmakarvat olivat syvissä rypyissä.
— Hän vastustaa minua. Näetkö, isoisä, tuo renkipoika uskaltaa minua vastustaa!
— Yrjö, onko se mahdollista? Sinä synnytät riitaa isäntäsi vieraan kanssa. Häpeä, poika, torui pastori.
Yrjö ei vastannut sanaakaan.
— Mistä riita johtui? kysyi paroni kääntyen Josefin ja Joelin puoleen. Pojat olivat nähtävästi hämillään. Joel vilkuili Klaukseen.
— Kerro asia peittelemättä, poikani, sanoi paroni Joelille.
Joel raaputti kömpelösti jalkojaan, otti hatun päästään ja kertoi sitten lyhyesti ja selvästi asian juoksun.