Paroni loi Klaukseen harmistuneen katseen.
— Minä ihmettelen sinua, Klaus. Pyydä anteeksi pojalta, jota olet loukannut.
Klaus heitti ylpeästi päätään taaksepäin. — Anteeksi, minä, renkipojalta! En koskaan!
— Klaus!
Yrjö astui suuttuneen paronin luo, kumarsi syvään ja lausui:
— Herra paroni, jätetään asia sikseen. Nuoren herran on vaikea pyytää anteeksi halvalta renkipojalta, ja minä tulen hyvin toimeen ilman hänen anteeksipyyntöään.
Paroni tuijotti häneen sanatonna.
— Parbleu, teillä on ylpeitä palvelijoita, herra pastori.
— Yrjö, joko sinä taaskin! varoitti pastori rauhallisella äänellään.
— Anteeksi, herra pastori, en aikonut ketään loukata. Saanko nyt mennä? kysyi poika nöyrästi. Olisi haettava Pekan kanssa hevoset haasta.