Klaus heitti päänsä taaksepäin ja lensi tulipunaiseksi. — Minäkö en uskaltaisi! Sitä ei isoisän tarvitse kahdesti sanoa. Tuo poika väitti, etten osaisi ratsastaa oriilla, minä tahdoin näyttää, että osaan ja uskallan. Pääsinkin hevosen selkään, mutta se karkasi äkkiä pystyyn ja lähti juoksemaan hurjaa vauhtia. Tietysti olisin saanut sen hillityksi, mutta silloin renkipoika juuri tien käänteessä tuli vastaan, hevonen vimmastui yhä enemmän, hän tarttui siihen kiinni, ja silloin hurjistunut hevonen heitti hänet syrjään, niin että hän kaatui ja meni tainnoksiin.
— Siinäkö kaikki, kysyi paroni kääntyen uudestaan Josefin puolelle.
— Osapuilleen. Siro on aina ollut hurja, se ei ole totellut ketään muuta kuin renki Pekkaa ja Yrjöä, joka on sitä hoitanut yhdessä Pekan kanssa. Se onkin vielä melkein varsa vain. Yrjö ratsasti sen selässä kaivolle juottamaan sitä. Klaus tahtoi silloin myöskin ratsastaa sillä. Me kielsimme kaikki, mutta hän ei totellut. Sillä aikaa kuin Yrjö meni kotaan noutamaan vesiämpäriä, nousi Klaus Siron selkään. Siro nousi pystyyn ja lähti laukkaamaan. Kun Yrjö huomasi vaaran, kiersi hän kodan tullakseen hevosta vastaan. Mutta Siro oli aivan hurjana ja syöksyi suoraan häntä kohti, ja sitten onnettomuus tapahtui. Siro-parka seisahtui heti säyseänä kuin lammas nähdessään Yrjön makaavan edessään. Se on aina pitänyt Yrjöstä, mutta se ei kärsinyt, että vieras käsi tarttui siihen, ja se joutui aivan suunniltaan.
— Ja mitä sanot sinä tähän? kysyi paroni kylmästi Klaukselta.
— Minä olisin kyllä tullut toimeen ilman häntäkin, vastasi poika ynseästi.
— Se ei ole totta, huudahti Joel kiivaasti. Siro syöksyi suoraan riihtä vasten, ja ellei Yrjö olisi tullut vastaan, olisi Klauksen käynyt huonosti, siitä olen varma.
— Poika-parka on siis pelastanut henkesi ehkä omansa kaupalla, sanoi paroni totisena, luoden Klaukseen kiinteän katseen.
— Älkää sanoko niin, isoisä, eihän hänellä ole haavaa missään, huudahti Klaus pelästyneenä.
— Sitä pahempi, hän on kai saanut jonkin sisällisen tärähdyksen. Jos hän kuolee, Klaus, on sinun omapäisyytesi siihen syynä. Mutta meidän täytyy tehdä kaikki mitä voimme pelastaaksemme hänen henkensä.
Näin sanoen paroni astui takaisin kansliaan jättäen pelästyneet ja surulliset pojat kolmen kesken.