— Minun huoneeseeni, vastasi Riikke-mamseli.
— Sitä en neuvoisi, virkkoi Ek tuttavallisesti hiljentäen ääntään. Mamseli ymmärtää, ettei tällaista huutolaispoikaa ole miellyttävää pitää huoneessaan.
— Viekää hänet sinne vain, kuului Riikke-mamselin lyhyt ja päättävä käsky.
— Sama se, mutta kyllä mamseli vielä katuu, luvalla sanoen, mutisi Ek.
Riikke-mamseli antoi nopeasti sisäkölle muutamia käskyjä. Pian oli kapea telttasänky nostettu emännöitsijän huoneeseen, vuode valmistettu ja poika laskettu vuoteelle.
Kun Ek ja palvelustyttö olivat lähteneet, katseli vanha mamseli kauan tajutonta poikaa. Hän työnsi ruskeat hiukset pojan korkealta otsalta.
— Armollinen Jumala, huokasi hän liittäen ryppyiset kätensä yhteen. Teetkö sinä meistä pilkkaa?
Tunnin kuluttua saapui tohtori. Hän tutki tarkoin loukkaantunutta ja pudisti päätään. — Paha juttu, mutisi hän.
Riikke-mamseli katseli häntä huolestuneena. — Toipuuko hän?
— Kenties, kenties ei, se oli ilkeä tärähdys, josta luultavasti seuraa aivokuume. Saamme nähdä, mitä lepo ja hyvä hoito saavat aikaan. Aiotteko pitää hänet tässä huoneessa, Riikke-mamseli?