— Syy ei ole pojan, sanoi mamseli. Minä hänet toin tänne. Pyydän nöyrimmästi anteeksi rohkeuttani, en luullut kapteenin näin aikaisin tulevan ulos.
Kapteeni viittasi sovittavasti valkoisella, kapealla kädellään, mutta emännöitsijä näki hänen vielä luovan vaanivan katseen Yrjöön.
— Riikke-mamseli, sanoi Yrjö, kun he olivat edenneet jonkin matkaa syreenimajasta. Miksi he minua vihaavat?
— Vihaavat! Herran tähden sitä poikaa, millaisia sanoja se käyttää! Miksi kapteeni ja Jonas sinua vihaisivat?
— Sitäpä juuri en tiedä. Mutta minä tunnen, että olen heille vastenmielinen.
— Loruja, sanoi mamseli, mutta Yrjö kuuli hänen mutisevan jotakin pahasta omastatunnosta.
Illemmalla, kun Yrjö jo nukkui, istui Riikke-mamseli syvissä ajatuksissa neule polvillaan. Hänen jalkainsa juuressa loikoi mukavasti Almansor, hänen vanha uskollinen koiransa. Se oli lappalaisrotua, eikä siinä ollut minkäänlaista romanttista koko koirassa paitsi nimi, jonka sen emäntä jostakin käsittämättömästä syystä oli sille antanut. Mutta se oli erinomainen keskustelutoveri yksinäiselle mamselille, se ei näet koskaan häirinnyt mamselin puhetta, kuunteli vain hartaasti.
— Meidän täytyy hankkia työtä pojalle, Almansor, työtä täällä kartanossa. Ei käy laatuun, että hän on joutilaana nyt enää, kun Jonas on häneen silmänsä iskenyt. Pojalle tekisi kyllä, Jumala paratkoon, hyvää vielä jonkin aikaa koota voimia, mutta paras on kiirehtiä, ennenkuin toisaalta punotaan juonia. Ruotsalainen on vanha vehkeilijä. Hm, Almansor, me tiedämme kyllä yhtä ja toista, vaikka sinua, eläin-rukkaa, ei silloin tosin vielä ollut maailmassakaan. Huomasin kyllä, että pojan näkö ei ollut heille mieleen, ja nimeni ei ole Eriikka Logren, elleivät he koeta saada häntä pois lähettyviltään. Eiköhän liene parasta käydä vanhan Niilon puheilla? Hän voisi ottaa pojan apulaisekseen, toden totta. Mitäs arvelet, Almansor, eikö se ole hyvä tuuma?
Almansor murahti lyhyesti hyväksymisen merkiksi heilauttaen häntäänsä.
Saatuaan täten neuvonantajansa suostumuksen, riisui mamseli lasit silmiltään, heitti huivin hartioilleen ja lähti astumaan suurta halavakäytävää portille päin.