— Ensi näkemältä kyllä, mutta se haihtuu pian. Nyt tuskin enää huomaakaan yhdennäköisyyttä.
— Se ei haihdu, ei minulta ainakaan. Tarkkaa hänen käyntiään, tapaa, miten hän pitää päänsä pystyssä. Se on tuttua meille molemmille.
Jonas tuijotti pojan jälkeen ivallisesti hymyillen. — Herra kapteeni, mielikuvituksenne on kovin vilkas.
— Ehkä, ehkä. Tiedätkö, mikä hänen nimensä on?
Jonas epäröi. — Yrjö, sanoi hän sitten levollisesti.
Kapteeni kohotti kätensä ylös.
— Yrjö, Yrjö! Taivaan tähden, kuinka hän sen nimen on saanut?
— Yrjö on varsin tavallinen nimi.
— Mutta sehän on von Sumersien perintönimi. Niin pitkälle kuin tiedän, ovat Tottisalmen isännät aina olleet Yrjöjä.
— Klaus-herra on siis ensimmäinen poikkeus, huomautti Jonas viekkaasti hymyillen.