Tuntiessaan, ettei hänen tarvinnut pelätä ivailua, sai maisteri samassa takaisin luonnollisen olentonsa. Hän istuutui kiikkutuoliin, josta oli ponnahtanut ylös, ja alkoi aivan koruttomasti kertoa Kreikan historiasta hartaalle kuulijalleen.
Nopeasti kului ilta, ja kun Yrjö lähti, oli hän saanut luvan palata seuraavana iltana kuulemaan lisää. Ilosta hehkuen hän riensi kotiin Niilolle uutistaan kertomaan. Mutta Niilo ei ollut yhtä mielissään.
— Opit vain suotta laiskoittelemaan, toruskeli hän. Et tähän astikaan ole töitäsi halusta tehnyt, mitä sitten kun maisteri pänttää pääsi täyteen opinmoskaa! Meidän säädyssä on Kreikan historia vain hölynpölyä.
Mutta Riikke-mamseli, joka istui parsimassa Niilon ja Yrjön sukkia, oli toista mieltä.
— Opi sinä vain, niin paljon kuin saat. Kuka tietää, vaikka oppi olisi sinulle vielä hyvinkin tarpeen. Ja hän nyökäytti merkitsevästi päätään.
Emännöitsijä kiintyi päivä päivältä yhä enemmän Yrjöön. Almansor oli joutunut tykkänään takapajulle emäntänsä suosiossa. Se korvasi kuitenkin tämän kylmenemisen sillä, että itse suosi Yrjöä parhaana ystävänään. Joka ilta se mamselin jäljestä tepasteli portinvartijantuvalle, jossa ilta kului hupaisesti.
Mutta nykyjään se aniharvoin enää tapasi leikkikumppaniaan kotoa. Heti kun Yrjö oli lopettanut työnsä puutarhassa, pukeutui hän pyhävaatteisiin ja riensi maisterin luo. Tämä asui kylkirakennuksessa, joten Yrjö harvoin tapasi ketään kartanonväestä. Mutta puutarhassa hän kyllä silloin tällöin kohtasi Beatan, joka aina kohteli häntä nyreästi, mutta siitä huolimatta usein seisahtui häntä puhuttelemaan, varsinkin silloin, kun hän tarvitsi kastematoja onkimista varten. Reipas tyttö miellytti Yrjöä, ja hän sietikin tytöltä kopeampaa käytöstä kuin keneltäkään muulta.
Joskus tapahtui myös, että Yrjö tapasi tiellään Jonaksen, ja aina valtasi hänet sama epämääräinen paha tunne kuin silloin syreenimajassa. Mutta se haihtui pian, kun hän pääsi maisterin huoneeseen, jossa tupakan ja vanhojen kirjojen ummehtunut haju sekaantuivat toisiinsa.
Ticklenius oli näet innokas vanhojen kirjojen kokooja ja tuhlasi niiden ostamiseen sen pienen osan tuloistaan, mikä ei mennyt hänen köyhälle äidilleen.
Eräänä iltana, kun opettaja juuri istui selittämässä oppilaalleen Spartan valtiomuotoa, kuului koputus, ja paroni astui sisään.