— Näin kesällä? Eihän Beata nyt lue.
— Maisterilla on uusi oppilas, niin tärkeä, ettei hän voi laiminlyödä tuntiaan, kähisi Jonas.
— Kuka?
— Kulkulaispoika. Riikke-mamselin kasvatti.
— Mene heti takaisin maisterin luo. Mitä se merkitsee, että hän, joka elää täällä miltei armoilla, ottaa sellaisia vapauksia. Tästä täytyy paronin saada tietää.
— Hän jo tietää. Se tapahtuu hänen käskystään.
Kapteeni vaipui sanatonna tuolin selkämystä vastaan, änkäten: — Mitä se merkitsee, Jonas? Jonas läheni isäntäänsä ja kuiskasi kumartuen hänen puoleensa: — Se merkitsee sitä, että paronikin on huomannut yhdennäköisyyden.
— Me olemme hukassa, Jonas.
Huomattuaan isäntänsä hätääntyvän, sai Jonas takaisin mielenmalttinsa.
— Herra kapteeni, nyt te taas turhaan hätäilette. Miksi me, te ja minä, olisimme hukassa, jos muuan kulkulaispoika sattuu olemaan luutnanttivainajan näköinen?