Hänen kätensä kouristivat kuin ruuvipihdit tytön käsivartta, mutta tämä puri vain huulensa yhteen pidättääkseen tuskanhuutoa.
— Jos isoisä päästäisi käteni irti, sanoi hän rauhallisesti.
Paroni totteli. — Kerro, komensi hän. Mikä on sinun osasi tässä siistissä jutussa?
— Jonas ja minä olemme molemmat vihanneet Yrjöä, koska se oli hänen syynsä, että Klauksen täytyi jäädä pappilaan.
— Se ei ollut hänen syynsä, minä olisin muutoinkin vienyt Klauksen sinne, keskeytti paroni.
— Mutta minä luulin niin, jatkoi Beata, ja siksi olin koko ajan hyvin ilkeä Yrjölle. Minä tahdoin, että hän lähtisi pois täältä ja Klaus tulisi kotiin. Kerran tulin sattumalta ruokasaliin, kun Jonas pisti taskuunsa kaksi hopealusikkaa. "Mitä sinä teet, Jonas?" kysyin minä. Hän säpsähti, mutta sitten hän nauroi ja sanoi: "Beata-neiti, me laitamme niin, että Yrjö lähtee talosta." "Mitä sinä lusikoilla teet?" kysyin minä. "Ne ovat sota-aseita", nauroi hän, "Beata-neidin pitää vain luvata, ettei hän puhu kenellekään tästä mitään." "Sama se", sanoin minä, kunhan vain Klaus tulee takaisin, sillä nähkääs, isoisä, minulla on ollut kauhean ikävä Klausta. Mademoiselle on niin kuiva ja kankea kuin aidanseiväs, ja muita tovereita ei minulla ole. "Mutta sinun täytyy hommata lusikat takaisin", sanoin Jonakselle. "Muutoin Ottilia-täti suuttuu." "Kyllä, kyllä", hän nauroi, "me näyttelemme vain pientä komediaa. Muistakaa olla vaiti, Beata-neiti." Juoksin ikkunaan katsomaan, minne hän meni, ja näin hänen kulkevan Niilon tuvalle päin. Kysyin myöhemmin, mitä hän siellä teki, mutta hän vain nauroi ja nosti sormen suulleen.
— Tänään näin Riikke-mamselin itkevän katkerasti ja kuulin Amalialta, että Yrjön täytyi lähteä pois, koska hän oli varastanut. Silloin pelästyin ja arvasin, että se oli Jonaksen työtä. Ja tulin teille kertomaan, isoisä, sillä en tahdo, että Yrjöä kohdellaan vääryydellä.
Paroni oli otsa rypyssä kuunnellut tytön pitkää kertomusta. Hän ei voinut ymmärtää, miksi tuntui niin kevyeltä, vaikka hänen vihansa kuohahtikin Jonasta vastaan.
Beatalle hän sanoi: — Sinä olet ollut oikea kana, typerä ja nenästä vedettävä. Nyt tulet minun kanssani pyytämään Yrjöltä anteeksi osuuttasi tähän innoittavaan salajuoneen. Jonaksen kanssa selvitämme asiat myöhemmin.
Suuri oli hämmästys portinvartijan tuvassa, kun paroni ja Beata ilmestyivät. Riikke-mamseli järjesti parhaillaan silmät itkusta punaisina Yrjön pientä matka-arkkua. Vanha portinvartija imeskeli kiivaasti tyhjää piippua, jonka hän suruissaan oli unohtanut täyttää, Yrjö keskusteli puoliääneen maisterin kanssa, joka oli tullut ottamaan oppilaaltaan jäähyväiset. Kaikki neljä kohosivat pystyyn, kun paroni Beataa taluttaen astui sisään.