Hän potkaisi vihaisesti sänkyä, kun ei ollut muuta syntipukkia lähettyvillä.
— Tuollainen viheliäinen vuode, olkipatja ja tilkkupeite.
Ovea raotettiin. Joel pisti liinaharjaisen päänsä esiin.
— Hyvää huomenta, tuletko mukaan kirkkoon? On rippikirkko tänään, joten lähdemme tavallista aikaisemmin. Joudu siis aamiaiselle.
Klaus kääntyi toiselle kyljelle vastaamatta sanaakaan.
Joel astui huoneeseen ja istuutui Klauksen vuoteen reunalle.
— Kuulepas, Klaus, hän sanoi tuttavallisesti. Älä huoli juonia, siitä ei ole mitään hyötyä. Isä ja äiti ovat niin merkillisen päättäväisiä, vaikka he ovatkin maailman kilteimmät ihmiset. Nouse nyt vain ja pue yllesi, niin lähdemme kirkkoon.
Ei vastausta.
Joel nousi lähteäkseen. — Miten tahdot. Sen pahempi itsellesi.
Kymmenen minuutin kuluttua tuli Josef.