IV.
Pyryn ystävätär.
Pyry oli saanut ystävättären. Se tapahtui näin. Sinä kesänä, jolloin ostettiin pyörät ja kovasti harjoiteltiin ajamaan, astui Kreets tikun jalkaansa, juuri siihen kohtaan, millä piti polkea. Se märki syvältä, eikä Kreets päässyt opettelemaan ajamista. Oli ihmeellistä, että jalka ei ottanut parantuakseen. Sitä rupesi viimein polttamaan, ja haettiin sairaanhoitajatar. Tämä oli vasta tullut Helsingin kirurgista ja ymmärsi tehtävänsä.
"Missä tämä jalka on näin rasittunut?" ihmetteli hän.
"Eihän se ole rasittunut missään", sanoi äiti, "Kreets on saanut vain makailla."
"Mutta katsokaahan", väitti hoitajatar, "mätä on pakkaantunut juuri tähän, millä astutaan!"
Ja hän otti kapineensa ja leikkasi pois mustaa lihaa, ja Kreets huusi ja toiset säestivät.
"Nyt sitä ei saa vaivata yhtään, silloin menee koko jalka", sanoi hoitajatar vakavasti.
Saipas Kreets maata. Ja kun jalka vihdoin parani, jäi se sellaiseksi, että aina kenkä siinä menee linttaan.
Mutta kun toiset vielä harjoittelivat pyörälläajoa, ajoi Kreets kaikkien ihmeeksi varmasti ja komeasti mäetkin. Mistä tämä? Kreets oli opetellut salaa, vaikka jalka märki ja joka polkimen painahdus koski julmasti — siitäpä se rasittuminen ja sen surulliset seuraukset. Kaikki sanoivat yksimielisesti, että Kreets oli kamala. Kreets vakuutti, että heillä jokaisella oli vähän pikkusyntejä siinä asiassa. Pyry oli lentänyt täyttä vauhtia tiensivun kiviin, kun oli laskenut monimutkaista Rekolan mäkeä, vaikka ei vielä tietänyt, että pyörässä on jarrukin — kuinka lienee polvien ja kyljen laita nytkään — ja eikös vain Polle — — "No niin. Eihän tätä tarvitse selittää isällemme ja äidillemme", sanoi Pyry hieraisten polviaan. Ja niin se asia jäi.